Meillä kaikilla on vain 100 % voimavaroja – työelämän sitkeä illuusio
Meillä jokaisella on käytössämme maksimissaan 100 % voimavaroja. Ei ole olemassa erillisiä 100 % voimavaroja työhön ja toista 100% muuhun elämään. Tämä on monelle jo ajatustasolla selkeä, mutta käytännön tasolla se unohtuu – erityisesti näin keväällä, kun yritetään saada maailma valmiiksi ennen kesälomia. Mistä oikein on kyse? Miksi kiihdytämme, vaikka pitäisi jarruttaa?
Sitkeät ajatus- ja toimintamallit
Monia meistä ohjaa vuosikymmenten aikana muotoutunut ajattelu- ja toimintamalli, joka on syntynyt jo lapsuudessa. Näitä malleja emme usein edes huomaa – ennen kuin elämä pysäyttää. Tai ennen kuin teemme tietoisen päätöksen tarkastella niitä.
Yksi toimiva keino päästä kiinni omiin ajatusmalleihin on ”hankala tilanne” -harjoitus. Se auttaa tuomaan näkyväksi piilossa olevia uskomuksia ja niiden vaikutuksia käyttäytymiseen.
Esimerkki:
- Hankala tilanne: ”Loma lähestyy ja minulla on vielä näin paljon tekemättömiä töitä.”
- Ajatuksia: ”Minulla on kiire.” ”Minun on pakko saada nämä valmiiksi.” ”En ole hyvä työntekijä tai esihenkilö, jos nämä jäävät roikkumaan.” ”Mitä muutkin ajattelevat?”
- Tunteita: Ahdistusta, epävarmuutta, riittämättömyyttä.
- Kehoreaktioita: Päänsärkyä, lihaskireyttä, vatsavaivoja.
- Toiminta: Multitaskaan, mutta mikään ei valmistu. Töksäyttelen, vetäydyn, olen iloton.
Harjoitus: Vaihtoehtoiset ajatusmallit
Ajatus- ja toimintamallit käynnistyvät usein automaattisesti ja nopeasti. Siksi pysähtyminen jo ennen toimintaa on tärkeää. Puhutaan ”exit-ajatuksista” – vaihtoehtoisista ajatuksista, joilla voi katkaista kuormittavan ajattelun kierteen.
Sama tilanne, toisin ajateltuna:
- Hankala tilanne: ”Loma lähestyy ja minulla on vielä näin paljon tekemättömiä töitä.”
- Vaihtoehtoisia ajatuksia: ”Elämä jatkuu lomankin jälkeen.” ”Teen tämän elokuussa ja kerron aikataulusta muille.” ”Olemme kaikki virkeämpiä loman jälkeen.”
- Tunteita: Helpotus, itsevarmuus, levollisuus.
- Kehoreaktioita: Hengitys kulkee, hartiat rentoutuvat, syke tasaantuu.
- Toiminta: Pystyn priorisoimaan. Jään lomalle rauhallisin mielin.
Pysähtyminen – yksin tai yhdessä
Tärkein askel on pysähtyä: Mitkä tunteet ja kehoreaktiot kertovat sinulle, että olet ylittämässä rajasi? Tarvitsetko aikaa yksin voidaksesi huomata ja nimetä niitä, vai auttaako keskustelu kollegan kanssa? Itse hyödynnän säännöllistä työnohjausta, joka toimii minulle erinomaisena pysähtymisen tilana.
Mikä auttaa sinua pysähtymään – ennen kuin koko keho ja mieli tekevät sen puolestasi?